Asiat eivät aina mene sinne päinkään mitä olisi toivonut. Silti pitäisi jaksaa katsoa eteenpäin ja luottaa siihen, että huominen voi tuoda tullessaan jotain hyvää. Kuulostaapa synkältä...
Äiti kaatui taas. Ei siinä olisi mitään mainitsemin arvoista, jollei hän sairastaisi osteoporoosia. Jalka murtui tällä kertaa. Samasta kohdasta kuin kolme vuotta sitten. Noin neljä kuukautta sitten hän kaatui edellisen kerran, silloin murtui ranne. Miksiköhän joitain koetellaan raskammalla kädellä? Täytyy vain toivoa, että paranisi hyvin.
Juokaa naiset sitä maitoa! Että pysyisimme kasassa.
Viime yön näin kammottavia painajaisia. Kun herää hirmuiseen pelkoon ja paniikkiin, kestää tovi ennenkuin saa itselleen vakuutettua, ettei ole mitään hätää. Se oli vain unta. Silti jotkut unet jäävät kaihertamaan mieltä koko päiväksi. Vaikka kuinka koittaa potkia niitä pois päästä, hätistää pois, jonain hiljaisena hetkenä ne puskevat taas vyöryllä muistin lokeroista. Miksei sitä voisi samalla tavalla muistaa kaupassa ollessaan mitä sitä oikein tarvitsikaan, ilman muistilappua?
Päivän positiivinen ajatus, kaiken synkistelyn keskellä. Talviloman alkuun on vain kolme maanantaita. Se kuulostaa paljon lyhyemmältä ajalta kuin kolme viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti