Kävin myös kampaajalla. Aivan uudella. Miksiköhän siitä kokee huonoa omatuntoa? Vaikka ei ole mikään velvollisuus mennä aina sille samalle. Varsinkin, jos muutaman kerran jälkeen on ollut "ihan kiva"-fiilis... On tämä nyt parempi. ;)
Ja tuo herra. Taavi Kolehmainen, kevyen sarjan painimestari vuosilta 1912 ja 1913.
Kuulin kauniin kappaleen radiosta. Samuli Putron Elämä on kaunis (kappaleen nimestä en ole nyt aivan varma). Siinä oli koko elämä. Niin kaunis, niin surullinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti